Tervehdys. Ajauduin tänään tämän blogin pariin todella pitkästä aikaa. Viime kerrasta onkin jo suurin piirtein kaksi vuotta.

On tapahtunut paljon. Välillä se ei tunnu miltään, mutta kyllä se paljon on. Usein tuntuu, että olen vain jumahtanut ahdistuksen ja masennuksen alle - antanut niiden olla liikaa minä, vaikka minä ja sairaudet ovat täysin eri asiat (toki ne kulkevat limittäin toistensa kanssa). Masennuksen/ahdistuksen takia on vaikeaa saada asioita tehtyä, mutta minä kuitenkin olen se, joka jättää tai ei jätä tekemättä.

Kaikkea en tietenkään muista. Haluaisin. Muistini on aina ollut huono, etenkin asioiden sijoittamisessa loogiselle aikajanalle. Mutta koetan koota tähän joitakin isoimpia tapahtumia:

• 2015
• ensimmäinen suhteeni syksyllä 2015 - keväällä 2016
• siskon raskaudesta kuuleminen
• keskivaikean yleisen ahdistuneisuushäiriön toteaminen
• lukion ottaminen rennosti läksyjen ja kokeiden suhteen, päätös lukion käymisestä pidennetysti
• 2016
• riitaantuminen veljen ja hänen tyttöystävänsä kanssa, siitä eteenpäin siskolla yöpyminen
• lukion ensimmäisestä vuodesta selviäminen
• Ketipinor- ja Seronil-lääkkeiden aloittaminen keväällä
• viikon mittainen kesäreissu Itä-Suomeen ystävien luokse
• siskon vauvan syntymä
• syksyllä vähän aikaa lukion käyminen
• toinen suhteeni (vain kuukauden ajan)
• keskivaikean masennustilan toteaminen ja ensimmäiselle sairaslomalle marraskuussa
• 2017
• 18-vuotissyntymäpäivät
• lastensuojeluilmoitus pikkusiskosta (myöhemmin myös tyttöystävästäni)
• kolmas suhteeni -16 lopulta -17 keväälle
• koulun yrittäminen uudelleen
• yhteishaussa hakeminen
• uuden lempisarjani RuPaul's Drag Racen katsominen
• psykoterapian aloittaminen keväällä
• Seronilin lopettaminen ja Venlafaxinin aloittaminen
• sairasloman jatkaminen aina vähän kerrallaan tammikuusta elokuulle
• oman asunnon hakeminen ja järjestäminen toukokuussa
• nykyisen suhteeni alkaminen toukokuussa
• lukion keskeyttäminen ja ammattikoulupaikan vastaanottaminen
• veljen ja hänen kihlattunsa kesähäät
• ensimmäisillä Prideilla käyminen tyttöystäväni kanssa
• ammatikoulun aloittaminen syksyllä
• sairasloman päättyminen, iso hoitoneuvottelu, HOJKSin laatiminen ja kuntoutusrahan hakeminen

Sellainen luettelo.

Olen itseeni joissakin asioissa tyytyväinen, mutta enimmäkseen pettynyt listaa lukiessani. Olisin halunnut pystyä niin paljon enempään ja parempaan. Myös liian moni asia kaduttaa. Tiedän, että sairaudet eivät ole omaa syytäni (minkä opinkin aika myöhään), mutta silti.

Listan viimeinen kohta on tuore, sillä se tapahtui eilen. Saimme kyllä asioita hoidettua ja järjesteltyä, joten sinänsä olen tyytyväinen. Romutuin kuitenkin kaiken tuon aikana ja sen jälkeen olo olikin kuin ryttääntyneellä paperikasalla... kuinka monta ihmistä ja erikoisjärjestelyä tarvitaan, jotta tällainen ihmisen naurettava kuvatus saataisiin kuriin? Yritän aina sanoa itselleni, että olen tehnyt parhaani ja se riittää. Realiteetti kuitenkin on, ettei se todellakaan ole vielä mitään - lähinnä olen onnistunut pettämään itseni, hoitotahoni ja läheiseni omalla saamattomuudellani.

Tällaisten faktojen kanssa on hankalaa mitenkään kestää itseään. Tiedän, että nyt minulla on suuri ja monelta ihmiseltä varmistettu mahdollisuus parempaan, mutta haasteena on silti koota itsensä tai edes ryttääntyneenä mennä ja toimia, niinkuin kuuluu.

Olenko vain tyhmä? Laiska? Idiootti? Petturi?

En tiedä. Tiedän vain, etten voi tappaa itseäni, koska se vasta merkki tyhmyydestä ja petturuudesta olisikin. On siis selvittävä. En tiedä vittuakaan, miten, mutta jotenkin.

En sitäkään tiedä, miten usein tulen tänne kirjoittamaan. Kaikenlainen säännöllinen kirjaaminen on aina jäänyt. On minulla sentään semmoinen mobiilisovellus, jossa on tallella jo 62 peräkkäisen päivän mielialat lyhykäisillä teksteillä höystettynä. Uskon ja toivon, että saan pidettyä sitä putkea yllä.

- ShroudedBallet